Helsingin pitäjässä 1749 syntyneen Johan Siegfried Ignatiuksen hautakivessä luki "Er befleissigte sich der Rechtschaffenheit und meint es gut mit Jederman" ("Hän pyrki olemaan oikeudenmukainen ja toivoi kaikille vain hyvää").

Hautakivi on jo niin rapautunut ettei siinä enää voi erottaa mitään tekstiä.

Ignatius toimi kauppakirjurina eri kauppahuoneissa vuoteen 1783, jolloin hän aloitti puutavaraliiketoiminnan A. Jaenischin kanssa Viipurissa. Tuolloin hän kirjautui ensimmäiseen kauppiaskiltaan, joka osoitti että hänellä oli huomattavia rahavaroja. Liikekumppanuus kesti Jaenischin kuolemaan asti 1793.

Ignatius valittiin Viipurin pormestariksi kolmeksi vuodeksi. Pormestariuden jälkeen, kesällä 1797, Ignatius ja Johan Fredrich Hackman aloittivat puutavaran vientiyrityksen, josta Ignatius halusi muutaman vuoden jälkeen vetäytyä, vedoten heikkoon terveyteensä.

Hackman kuitenkin kuoli odottamatta kesällä 1807 ja Ignatiuksen oli palattava kartanostaan hoitamaan liiketoimia Viipuriin. Pari vuotta myöhemmin Ignatius valittiin Tanskan konsuliksi Viipuriin.

Ignatius oli eläkepäivikseen hankkinut Leppäkosken säterikartanon Janakkalasta. Kartanoon kuului 15 torppaa, jauhomylly ja saha. Ignatius ei kuitenkaan viihtynyt kartanossaan ja yhdeksän vuoden jälkeen myi sen J.G. Cygnaukselle.

Vuoden 1812 lopussa Ignatiuksen ja Hackmanin sopimus raukesi lopullisesti. Ignatius mm matkusteli mutta palasi kuitenkin vuoden 1820 keväällä takaisin Viipuriin.

Ignatiuksen päätyminen Tampereen vanhalle hautausmaalle on mysteeri, häntä ei löydy 1820-1831 välillä Tampereen tuomiokirkkoseurakuntaan muuttaneista eikä pää-ja rippikirjoista, ei myöskään muualta tulleiden muuttokirjoista.

Ketään sopivaa sukulaistakaan Tampereelta ei näiltä ajoilta näytä löytyvän. Kuitenkin 20.8.1831 Johan S. Ignatius kuoli Tampereella.

Tietolähteenä on käytetty Ulla Ijäksen blogia: Kadonnutta aikaa, Salaperäinen herra Ignatius. 19.8.2019